Teatteria lämpenevissä lainahöyhenissä

Virvon varvon vitsasella

Pajunkissat on totuttu yhdistämään pääsiäiseen, jolloin pikku virpojat kiertävät ovelta ovelle pulleiksi puhjenneiden pajunkissaoksien kanssa. Paju onkin kevään varhaisimpia kukkijoita ja varma merkki keväästä. Mutta entäs marraskuussa? Nimittäin myös marraskuussa 2014 tehtiin havaintoja pajunkissoista. Samoin joulukuussa, tammikuussa... Kevät taisi alkaa tänä talvena jo varhain. Kun päästiin maaliskuuhun, ilmestyivätkin jo ensimmäiset kyyt ja sitten leskenlehdet, vaikka molemmat tavallisesti talvehtivat aina huhti-toukokuulle saakka. Maaliskuun puoliväliin mennessä oltiin Turussa nähty myös sinivuokko, kirkkaankeltainen sitruunaperhonen ja yhdet shortsit. Kunnes tulivat taas yöpakkaset ja lumisade.

Maaliskuu on toki jo selkeästi kevään kuukausi, mutta kevään kuuluu hiipiä hiljaa. Päivät pitenevät samaa tahtia kuin lumikinokset sulavat. Pääsiäisenä hankia ja hiekkaan kaivautuvia puroja kuuluu edelleen olla, intohimoisimmat hiihtäjät kaluavat vielä viimeisiä sulavia latuja. Trullit hyppivät virpomismatkoillaan talvisaappaat tukevasti jalassa. Lenkkarit ja niiden tuoman keveydentunteen saa kokea vasta toukokuussa, tai joskus, jos onnistaa, aivan huhtikuun lopulla (silloin kyllä kylmä vielä pistelee kengänpohjan läpi). Ei voi vanha kansa muuta tehdä kuin pudistella huolestuneena päätään, kun valkoiset tennarit ilmestyvät katukuvaan jo maaliskuussa. Vuodenajat ovat ihan sekaisin.

Kun kesät olivat kuumia ja pitkiä

Aika kultaa muistot ja lapsuus näyttäytyy aina niin nostalgisena. Lapsuuden vuodenajat ja niiden vaihtelut olivat selkeitä: kesät olivat tosiaan kuumia ja pitkiä ja talvet lumisia postikortteja. Samaan nostalgian värittämään muistipakkiin liittyvät jalat kastelleet pääsiäismuistot pajunkissoineen.

Ei, kyse ei ole pelkästään vääristyneistä, ajan kultaamista muistoista. Tiedotusvälineissä annetaan aika ajoin suhteettoman paljon tilaa ihmisen osuuden ilmastonlämpenemisessä kiistäville mielipiteille, jotka lisäävät epätietoisuutta maapallon tilasta. Tiedeyhteisö on kuitenkin jo pitkään ollut yksimielinen siitä, että ilmastonmuutos on tosiasia. Maapallon keskilämpötila on noussut 1900-luvun alusta lukien 0,6-0,9 asteella. 1900-luvun alkupuolen lämpeneminen lienee vielä suureksi osaksi luonnollisten tekijöitten aikaansaamaa, mutta vuoden 1970 tienoilla alkanut uusi nopea lämpeneminen johtuu valtaosin ihmiskunnan päästöistä.

Ilmatieteen laitoksen sivusto kertoo, että Suomessa vuosikeskilämpötila on 1960-luvulta kohonnut keskimäärin 0,3 astetta vuosikymmenessä. Suomi ja muut pohjoiset alueet lämpenevätkin enemmän kuin maapallo keskimäärin. Arktisilla alueilla lämpenemistahti on jopa noin kaksinkertainen koko maapallon keskimääräiseen lämpenemistahtiin verrattuna.

Suomessa lisäsi talvet lämpenevät keskimäärin enemmän kuin kesät. Ehkä kesät eivät olleet ennen niin kuumia ja pitkiä, kuin lapsesta tuntui, mutta ainakin talven osalta mielikuvat ovat totta: talvikuukausina riitti lunta jossa peuhata.

Ilmastonlämpeneminen on vakava asia koko ekosysteemille. Se on näköpiirissä olevista ihmiskunnan ongelmista kaikkein vakavin. Ilmaston odotetaan lämpenevän nyt nopeammin kuin tuhansiin vuosiin; kasvihuonepäästöt ovat kasvaneet voimakkaasti sadan viime vuoden aikana. Lämpenemisestä seuraavat haitat ovat meille kaikille jo tuttua huttua: jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee, tulvat pahenevat ja kuivuus vaivaa alueita, jotka eivät aiemmin ole kärsineet tällaisista äärimmäisistä sääilmiöistä, trooppiset myrskyt voimistuvat.

Niin paljon kuin ensimmäisistä kevään merkeistä aina jaksaakin ilahtua, tuntuu pahalta, että lämmin kevätaurinko ensin houkuttelee kasvit esiin ja sitten epävakaa sää heittää pakkasen ja takatalven niiden niskaan! Ja entä eläinkunta? Eläimet sopeutuvat vielä kasvikuntaa huonommin luonnon kiertokulun muuttuneeseen tahtiin. Talviunet häiriytyvät ja horroksesta heränneet eläimet ovat ihmeissään – ei olekaan mitään mitä syödä. Turkit hohtavat edelleen talvenvalkoisina maalitauluina, vaikka lumet ovat poissa ja maasto on vihreää. Mitä tekee kalliolla auringossa lämmittelevä kyy, kun se saa yhtäkkiä lumipeiton niskaansa? Kun ilmasto lämpenee nopeasti, ekosysteemeissä tapahtuu muutoksia, joihin eliölajit eivät ehdi sopeutua. Tutkijat ennustavat, että jo kahden asteen lämpeneminen voi hävittää jopa neljäsosan maalla elävistä kasvi- ja eläinlajeista vuoteen 2050 mennessä.

Poikkeukselliset sääolot vaikuttavat lisäksi talouteen, ympäristöön, terveyteen ja jokapäiväiseen elämäämme. Ja nämä ovat vasta seurauksia, jotka tiedämme varmuudella. Viimeisenä oljenkortena puhutaan erilaisista ilmastonmuokkaustekniikoista, joilla ilmastonmuutoksen vaikutuksia voitaisiin lieventää siinä tapauksessa, että ilmastonmuutos riistäytyy täysin hallinnasta. Ilmastonmuokkaus tarkoitttaa ympäristön ja maapallon säteilytaseen suunnitelmallista muuttamista suuressa mittakaavassa. Keinotekoiseen ilmastonmuokkaukseen liittyy kuitenkin suuria riskejä, eikä ilmastonmuokkaus ole vaihtoehto kasvihuonepäästöjen vähentämiselle.

Energiansäästötalkoot

Mitä teatteri voi tehdä ilmastonmuutoksen etenemisen estämiseksi? No tiedättehän, miten tuottaja aina käskee lainaamaan, dyykkaamaan ja varastamaan mahdollisimman paljon? Varkaaksi ei onneksi ole toistaiseksi tarvinnut ryhtyä: roskalavat pullistelevat aarteita, joista teatterintekijät löytävät materiaalia teatterin lavalle. Kiitos kirpputoreista. Kiitos turkulaisista teattereista, jotka ystävällisesti ja pitkämielisesti kerta toisensa jälkeen auttavat kaveria hädässä ja lainaavat pukuja, valoja ja tarpeistoa. Näihin kierrätyskonsteihin on vapaalla kentällä totuttu jo aikaa sitten, osittain budjettien jäädessä pieniksi, osaksi keksimisen ja löytämisen ilosta, toisinaan periaatteesta. Kierrätys on hieno asia ja sen tulisi olla periaate meille kaikille. Kannattaa muuten lukea jätehuollon lehtiset, jotta osaa kierrättää oikein, sillä puolivillainen kierrätys = ei kierrätystä.

Lajittelusta voi käydä lukemassa vaikkapa Turun Seudun Jätehuollon sivuilla: https://www.tsj.fi/fi/lajittelu/.

Hullua on kuitenkin se, että miettiessään energiatehokkaita toimintatapoja, ts. säästäkseen energiaa, on oltava toisenlaista energiaa eli jotain millä maksaa. Säästääksesi tulee sinun siis kuluttaman! Vapaan kentän taloudelliset resurssit ovat yleensä hyvinkin rajallisia, pitää todella miettiä, mihin rahaa voidaan käyttää ja milloin on tehtävä kompromissi. Usein on käytettävä sitä, mitä on ja minkä saa lainattua. Ympäristövaikutuksia tai elinkaariajttelua ei aina voi silloin ottaa huomioon. Kun vaikkapa energiansäästöä saataisiin käyttämällä valaistuksessa pitkäikäisiä ja energiatehokkaita LED-lamppuja, ei monella isommallakaan teatterilla ole varaa investoida kalliisiin ledeihin.

Näin yksioikoista ei teatterin energiatehokkuus myöskään ole. Vanhat halogeenilamput esim. lämmittävät talvisin teatteritilaa, jolloin säästetään lämmityskuluissa. Toisaalta ledit eivät kuumene samalla tavalla eikä niin ollen tarvita enää jämeriä ilmastointikoneita. Mikä siis sitten on oikeasti energiatehokkuutta ja mikä ei? Monimutkainen matematiikka tarvitsee jo todellista perehtymistä ja vihkiytymistä asiaan.

Mutta suuria muutoksia ja investointeja odotellessa teatterit voivat tehdä pieniä asioita: energiansäästöä on sekin, että ainakin teatterivalot sammutetaan esim. harjoituksissa aina kun mahdollista ja aina ehdottomasti taukojen ajaksi.

Haaste

Haastan Teatteri Vertigon seuraavan produktion työryhmän energiansäästötalkoisiin, miettimään, mitä me voimme omalta osaltamme tehdä ilmastonmuutoksen eteen kuitenkaan tekemättä visuaalisia kompromisseja näyttämökuvan suhteen. Haastan valosuunnittelijan miettimään suunnitelmaansa energiatehokkaammaksi niiltä osin kuin se on mahdollista, haastan lavastajan kierrättämään, puvustajan kierrättämään ja maskeeraajan miettimään käyttämiensä meikkien ja maalien alkuperää (tietääkö joku, kuinka monta kymmentä litraa vettä yhden huulipunan tekemiseen käytetään? Onneksi yhä useampi meikkifirma jo seuraa vesijalanjälkeään). Ei enää paperimukeja kahvitauolla. Ei juoksevan veden alla tiskaamista.

Haaste on heitetty ja vastaanotettu. Katsotaan, miten pystymme siihen vastaamaan ja mitä näkyvää tai aineetonta saamme säästettyä. Tiliä tehdään seuraavan produktion jälkeen.

Earth Hour

Lauantaina 28.3. vietetään maailmanlaajuista Earth Houria. Valot ja kaikki sähkölaitteet sammutetaan tunniksi klo 20:30 ja sytytetään sen sijaan kynttilä ilmaston puolesta. Tapahtuma on ehkä symbolinen, moni ajattelee, ettei yksi tunti vuodessa muuta mitään ratkaisevasti. Mutta kyllä valojen sammuttaminen kuitenkin kannatta. Se on mielipide, se on kannanotto, se muistuttaa sammuttamaan turhat valot muulloinkin. Eikä noin kaksi miljardia ihmistä voi olla täysin väärässä – Earth Hour on maailman suurin ilmastotapahtuma. Pienistä kevätpuroistahan se isokin kuohu syntyy. Joten osallistukaahan!

http://www.earthhour.org/

http://www.earthhour.fi/

~Eeva~

Teatteriyhdistys Vertigo

Viimeisimmät jutut
Blogiarkisto
Tunnisteet
Seuraa meitä
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Instagram App Icon
apteekki_web.jpg
  • c-facebook
  • Twitter App Icon
  • Instagram App Icon

© Teatteriyhdistys Vertigo ry