Kesän Onnen maa

Juttuja Suomen kesäteattereista

Mitä olisi Suomen kesä ilman kesäteatteria! Kesän Onnen maa on juttusarja, jossa käydään katsastamassa, mitä kaikkea Suomen kesäteattereiden ohjelmisto tulevana suvena oikein tarjoaakaan. Mukaan mahtuu kesäteattereiden lisäksi muutama muukin matkakohde, ja ehkäpä jopa jokunen kesäinen teatteriesitys ulkomailtakin.

Kesäteatteriraati koostuu innokkaista teatterinkävijöistä sekä koti- ja ulkomaan matkaajista. Seuraa blogia ja voit saada jokusen hyvän vinkin, missä kesäteatterissa sitä oikein kannattaakaan tänä vuonna piipahtaa. Vaihtoehtoja kyllä löytyy, sillä Teatterin tiedotuskeskuksen mukaan kesällä 2015 ensi-iltaa juhlitaan yhteensä 331 kesäteatterissa! Eikä määrässä edes ole mukana kaikkein pienimmät tai aivan uudet kesäteatterit. Suomen tilastokeskus arvioi kesäteattereita olevan n. 400. Huh, raadilla riittää kesällä kiertämistä.

Suomi on todellakin kesäteattereiden luvattu onnenmaa. Eniten kesäteattereita asukaslukuun suhteutettuna löytyy Etelä-Savosta ja Keski-Suomesta, vähiten Lapista. Varsinais-Suomi keikkuu jossakin tilastojen puolivälissä yhteensä 36 virallisesti tunnustetulla kesäteatterilla, joka tarkoittaa 1,3 kesäteatteria jokaista kuntaa kohti. Suomalaiset myös käyvät kesällä vilkkaasti kaikissa näissä teattereissa. Paikallinen kesäteatteri kuuluukin jo monen vakiintuneeseen kesäperinteeseen. Suurinta osaa kesäteattereista pyöritetään talkoo- ja harrastusvoimin. Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut (harrastaja)kesäteatteri on Hankasalmen Venekosken nuorisoseuran kesäteatteri, joka perustettiin vuonna 1955. Pyynikin kesäteatteriin Tampereella valmistui puolestaan vuonna 1959 maailman ensimmäinen pyörivä katsomo.

Kesäteattereiden kestosuosikkeja ovat kotimaiset näytelmät, kuten Tukkijoella, Tankki täyteen ja tietenkin Markku Pölösen Onnen maa, josta juttusarjakin on saanut nimensä. Tänä kesänä Onnen maata esitetään ainakin Somerniemen musiikkiteatterissa Somerolla ja Kasinonsaaren kesäteatterissa Savonlinnassa. Kesäteattereiden ohjelmistoissa kiertävät vuodesta toiseen enemmän ja vähemmän samat näytelmät. Kotimaiset komediat ja vanhat suomalaiset mustavalkofilmeinäkin tutuiksi tulleet näytelmät kuten vaikkapa Asessorin naishuolet (Pyhämaan Suviteatteri, Padasjoen kesäteatteri) tai Vihtori ja Klaara (Salon Teatteri) ovat suomalaista kesäteatteria tyypillisimmillään. Samoin valikoimista löytyy joka kesä useampi lastennäytelmä. Joku uskalikko esittää Minna Canthia, mutta valitsee kuitenkin Canthin tuotannosta turvallisen kepeän kansannäytelmän Roinilan talossa (Tetteri Vivates Siilinjärvellä), jonka elokuvaversiot löytyvät mm. hakusanoilla ”maaseutuelokuva” ja ”romkom”. Mukavia poikkeuksia kesäteatteritarjonnassa ovat tänä vuonna Ryhmäteatterin Pierre Choderlos de Laclosin alkuperäisteokseen perustuva Valheet ja viettelijät, joka nähdään Suomenlinnan kesäteatterissa. Sekä Ypäjän Musiikkiteatteri, joka versioi lavalle 30-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi Väinö Linnan jättitrilogian Täällä Pohjantähden alla. Kuulostaa mielenkiintoiselta.

Suomen suvi on arvaamaton, ja kukapa sen tietäisi paremmin kuin kesäteatterin kävijä tai työntekijä. Monissa pienemmissäkin kesäteattereissa on tänä päivänä katettu katsomo, mutta aina kesäteattereissa mennään siitä huolimatta sään armoilla. Jos sateisena päivänä yleisö ei kastukaan katsomossa, niin näyttelijät varmasti kastuvat näyttämöllä, sade saa langattomat mikit paukkumaan ja auringonpaahteessa aina joku alinesteytetty pyörtyy katsomossa. Kokenut kesäteatterin kävijä osaa varustautua teatterivisiittiin oikein: sadeviitta, pefletti, pipo, hanskat, aurinkorasva, hattu ja vesipullo – ikinä ei tiedä mitä näistä tulet tarvitsemaan. Nämä elintärkeät tarvikkeet auton takapenkille pakattuina lähtee myös kesäteatteriraati maakuntakierrokselleen.

Matka ja kesä alkakoon!