Suvereeni Sieghild ja Vanhan kuninkaan varjo

Teatteri Vertigon Kruununmakasiinin vintillä esitettävä näytelmä Leviatan (ensi-ilta 19.10.2018) on ajatuksia herättävän kiinnostava, ajankohtainen dystopia, jonka tunnelma on intensiivinen ja näyttelijäroolit onnistuneita. Näytelmä sijoittuu ilmastokatastrofin jälkeiseen maailmaan, jossa merenpinta on noussut dramaattisesti ja hukuttanut alleen lähes kaiken maan ja vanhaa maailmaa edustavat kaupungit, kuten New Yorkin ja Pariisin. Ilmastopakolaiset kerääntyvät merellä ajelehtiviin suunnattoman suuriin muovisaarekkeisiin, joissa jopa onnistutaan viljelemään joitain "muinaisperäisiä vihanneksia".

Leviatan-näytelmän elementti on syvä ja kaikkialle ulottuva meri. "Niin merikin, tuo suuri ja aava -- Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä." Näin puhuu näytelmän vanhaa, mennyttä maailmaa edustava Vanha kuningas siteeraten Jobin kirjan tunnettua kohtaa. Jobin kirjassa Leviatan nimetään "ylpeyden kuninkaaksi". Thomas Hobbesin uuden ajan alussa kirjoitetussa poliittisen filosofian klassikkoteoksessa Leviathan ihmisen käyttäytymisen ylpeys ja turhan maineen tavoittelu ovat vallalla yhteiskuntasopimusta edeltävässä luonnontilassa, jossa jokainen ihminen tavoittelee ihmisluonnon mukaisesti vain omia intressejään. Nämä intressit törmäävät väistämättä toisiinsa, jolloin luonnontila merkitsee kaikkien sotaa kaikkia vastaan ja ihminen on ihmiselle susi. Siksi tarvitaan SUVEREENI: ihmiset luovuttavat kaiken voiman suvereenille vallalle yhteiskuntasopimuksen kautta. Hobbesin pessimistisen ihmiskuvan mukaan ainoastaan vallan luovutus suvereenille takaa yhteiskunnassa lain ja järjestyksen, johon demokratia ei kykene.

Leviatan-näytelmässä suvereenia edustaa Vanhan kuninkaan lapsi Sieghild, joka "omistaa kansan kaikki ajatukset". Sieghildin suvereenin, Thomas Hobbesiin viittaavan ideologian mukaan "vapaa tahto on ihmisen pahin vihollinen". Vanha kuningas on luovuttanut vallan suvereenille tämän tullessa täysi-ikäiseksi, koska Vanhan kuninkaan mielestä Sieghild ymmärtää paremmin uutta maailmaa ja sen järjestystä.

Sieghildin tavoitteena on löytää näytelmässä myyttinen Etelämanner, kuin merestä noussut uusi Atlantis, jossa ainoana paikkana Vedenpaisumuksen jälkeisessä maailmassa olisi kuivaa maata, ja jonka perustukselle rakentaa uuden ihmiskunnan alku. Sieghild on tässä itse luomassaan utopiassa rakentamassa apokalytista "Nooan arkkia", jonka rakentamista varten tarvitsee nostaa menneestä, uponneesta maailmasta hylkytavaraa, rautaa. Tähän tehtävään käytetään Muovimaasta pelastettuja ilmastopakolaisia, "työmuurahaisia", jotka ovat työläisiä vailla nimiä, tunnuksinaan vain kirjaimet A, B, C jne. Nämä anonyymit työn orjat uhraavat oman henkensä korkean päämäärän, ihmiskunnan pelastamisen, saavuttamiseksi. Työläiset ovat kuin Aldous Huxleyn Uljaan uuden maailman työtätekevä kansanosa, joka on alistettu järjestelmän osaksi ilman omaa ihmisarvoista identiteettiä.

Näytelmässä kansaa manipuloidaan unikuvilla ja massapsykologisilla palvontaseremonioilla. Kansa huutaa suvereenin nimeä "Sieg-hild, Sieg-hild", mikä tuo ironisesti mieleen kansallissosialismin Führer-kultin.

Sieghildin syntymästä kerrotaan, että

"Lapsi syntyy karjuen kuin leijona. Se ei ole mikään tavallinen vastasyntyneen ensiparkaisu. Mylvintä kuurouttaa kätilön, säikäyttää hyvän tohtorin ja raatelee äidin kappaleiksi. Huuto kiirii ulos kaduille, juoksee yli vettyneiden aukioiden, sukeltaa puroina juokseville kujille, vyöryy suurina aaltoina sisään jokaisesta tilkitystä raosta. Äiti haukkoo henkeään kuin hukkuva ja lakkaa sitten hengittämästä. Lapsi jatkaa kiljumista. Sellainen syntymä tietää sellaista elämää..."

Huuto joka vyöryy suurina aaltoina on kuin valtameressä lymyilevä hirviö Leviatan. Tai Leviatan on meri tai Luonto itse, Nemesis – kohtalo – joka rankaisee ihmiskuntaa luonnon tasapainon horjuttamisesta, hybriksestä. Kuten näytelmän uskonnollisessa palvontaepisodissa kuvataan:

"Me olemme kokoontuneet tänne palvomaan elämän ja kuoleman lähettilästä, tuota syvällä meressä lymyilevää ikitursoa, jolla on valta suoda meille tulevaisuus tai ottaa se meiltä pois. Leviatan! Mahtava Leviatan! Ruoki vihasi kylläiseksi, jotta voit rauhassa vetäytyä levolle. Me odotamme päivää, jolloin kuorsaat raskaasti kolossasi etkä enää herää syntiemme tähden. Rauhoitat meitä vastaan lyövän aallokon. Annat vesien vetäytyä ja uusien saarten nousta merestä..."

Vihan päivän, Dies Iraen, palvontaseremoniaa johtaa Sieghildin hovinarri B432, joka pitelee käsissään narrinsauvaa tai valtikkaa, jossa on hänen oma kuvansa. Leviatanin narrinsauvan kuva voi olla kuva myös ihmisestä, jolla on tieto tulevasta ilmastokatastrofista, mutta joka kieltäytyy muuttamasta silti ihmisluonnossaan ja käyttäytymisessään mitään. Vanhan kuninkaan kävellessä Kruununmakasiinin vintillä hänen varjonsa on pitkä ja vaikuttava.

Teksti: Jussi Uotila, FM

Sieghild (Alisa Salonen) ja Narri B432 (Valtteri Haliseva).

Kuva: Ville-Matias Roisko.

Sieghild (Alisa Salonen) ja Vanha kuningas (Pasi Varjus).

Kuva: Ville-Matias Roisko.

Viimeisimmät jutut
Blogiarkisto
Tunnisteet
Seuraa meitä
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Instagram App Icon
apteekki_web.jpg
  • c-facebook
  • Twitter App Icon
  • Instagram App Icon

© Teatteriyhdistys Vertigo ry